Tulihan se vihdoinkin talvi. Sainpa jopa sukset jalkojeni alle. Tai mieshän ne kaivoi varastosta. Parina päivän on tullut sujuteltua. Illan pimeydessä on kuulunut vain suksen hiljainen suihke. Savun haju kiemurteli nenän päähän ja ikkunoista tuikkivat valot, kun hämyssä suksin pellon reunaa. Kaupungistakin löytyy sellaisia alueita. Arvokkaita sinänsä.

Muistui mieleen pitkät koulumatkat vuosien takaa. Pakkasaamuina jo klo 7.00 lähdin hiihtelemään koulua kohti. Matkaa oli 8 kilometriä. Siinä se peruskunto kehittyi. Ei tarvinnut varta vasten lähteä liikkumaan, kun kotiin tultua vain posket hehkui ja mieli oli pirteä. Mitenhän se on tämän ajan koululaisilla. Autolla kuskataan pienimmästäkin matkasta. Ei ihme, että lapset ovat väsyneitä ja "pullamössömäisiä". Väsymyksen ja masennuksen karkoittamiseen ulkoilu kaikissa muodossaan on lääkettä parhaasta päästä, siksi koulujen liikuntakasvatukseen tulisi panostaa  entistä vahvemmin.