On minulla ihana työkaveriporukka. Yllättivät mokomat eräänä työpäivän aamuna. Koko kööri (n. 15 hlöä, eduskunnastakin Merja, Toimi ja Päivi) oli ahtautunut pikkuiseen taukotilaan, keittiöön. Hakivat minut työpöytäni äärestä ja alkoivat laulaa: "Paljon onnea vaan..." Ihan meinasi räystäät alkaa vuotaa (silmät). Olin päättänyt juhlia synttäreitäni matalalla profiililla, sen kummemmin elämöimättä vuosikymmenen vaihtumista. Kakkua syötiin ja naurettiin. Oli ihana päivä, josta muistot jää.

Muistoja on jäänyt muistakin kymmen vuosista. Täyttäessäni 10 vuotta sain äidiltä lahjaksi hienon pitsisen, vaalean sinisen alushameen. Taisi olla kyllä tätini hommaama Helsingistä.

Kun täytin kaksikymmentä vuotta, istuin ambulanssissa erään sairaan vanhuksen vierellä. Hän toivoi minun istuvan vierellään matkalla sairaalaan. Olin silloin hoitoapulaisena Vanhainkodilla.

Kolmikymppisiä juhliessani, olin työn uuvuttama perheenäiti. Siivosin ja pyykkäsin. Yllätysvieraat tupsahti keskelle siivouspuuhiani. Paketissa heillä oli lasinen kahvikalusto.

Nelikymppisisjuhlista en muista juuri mitään. Taisimme perheenä käydä pizzalla, kuten usein teimme nimenomaan juhlien kunniaksi. Emmehän muuten useinkaan syöneet ulkona.

Viisikymppiset sitten olivatkin kunnon juhlat vierastulvineen. Aurinko paistoi ja kevät tuoksui. Eräs hienoimmista tervehdyksitä; tuli minua vaaleissa äänestäneeltä henkilöltä. Hän halusi nähdä minut livenä ja uskaltautui tulemaan paikanpäälle. Hän ojensi lasisen enkelin kuvan ja katsoi tarkkaan silmiini ja hymyili. Se oli enkelivierailu konkreettisesti. Tuo enkeli roikkuu edelleen keittiöni lampussa.