Skotlantilainen Susan Boyle lauloi kirkkaasti tiensä finaaliin Britannian Talent-kisassa. Youtubesta menin katsomaan kyseisen ladyn esitystä. Hänen äänensä kiiri hallissa,sokeerasi kuulijat ja tuomarit. Lumoutuneena kuuntelin tavallisen näköisen tädin esitystä. Tuli mieleen tuhkimotarina Aplodit olivat mahtavat ja tuomarien ylistävät sanat uskomattomia. Piilossa ollut laulun lahja on puhjennut kukkaan.

Musiikilla on mahtava voima ihmisten elämässä. Monesti emme edes ymmärrä sen syvää merkitystä. Sen kautta voi purkaa monia tunteita ja tuntemuksia. Musiikki merkitsee itselleni sanomattoman paljon. Lapsena pitkällä koulumatkalla laulelin yksin kulkiessani kaiken mahdollisen oppimani. Silloin ei laulettu mitään ”mustaa heviä” tai rockia vaan ihania lasten lauluja oravista ja luonnosta. Mukaan mahtuivat virret, joissa etsittiin; ”totuuden henki, johda sinä meitä. Etsiessämme valkeuden teitä...” Totuuden etsiminen ja löytäminen on johdattanut minut ihanien hengellisten laulujen pariin ylistämään Jumalan suuruutta ja väkevyyttä. Se on lääkettä hengelle, sielulle ja ruumiillekin.

Raamatussakin kerrotaan kuinka musiikki oli voimallista. Kun kuningas Saulia vaivasi paha henki niin hän kutsutti nuoren Daavidin virittämään kanteleensa ja soittamaan. Ja paha olo kaikkosi.

1 Samuel 16: 23. .. otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.

Varjelkaamme lastemme sieluja pahuuden ihannoinnilta. Siis soikon suvivirret koulujen päättyessä. Kylväkööt hengelliset laulut ja sävellykset ikuisuuden siemeniä lastemme ja nuortemme elämään. Se on pääomaa, joka kestää ja kantaa, kun elämä ruhjoo ja ahdistukset ovat läsnä.

”Oi jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki, sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.” virsi 571:4