Sade valuu vuolaana taivaalta. Siniristiliput liehuvat saloissa. Syreenit nuokkuvat, metsä viheriöi ja maa tuoksuu. Tänään on puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Oma isäni oli toisessa maailman sodassa koko nuoruutensa, viisi vuotta. Maamme itsenäisyys on kalliisti lunastettu. Arvostan suuresti maamme sotaveteraaneja, joihin edesmennyt isänikin kuului.

Viime kertaisessa Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa toimintatarmoni aktivoitui erityisellä tavalla. Säästöleikkuri vilautteli teräviä hampaitaan ja aikoi leikata mm. sotaveteraanien vähäiset avustukset. Ei kertakaikkiaan. Ei heitä kohdella tällä tavalla viimeisinä elinvuosinaan, tylysti. Olemme kunniavelkaa heille itsenäisestä Suomestamme.

Siksi liehukoot siniristiliput. Puolustusvoimilla on oma tärkeä osa maamme puolustuksessa. Tuen omaa itsenäistä puolustuspolitiikkaa, olematta mikään sodan ihannoija. Olisi hulluutta olla ilman omaa armeijaa vaikka maamme turvallisuus, kuohuvan maailman keskellä on viime kädessä, suuremmassa kädessä. Niinkuin isäni joskus sanoi, “Jonk`on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa.”